Foreign Relations of the United States, 1955-1957, American Republics: Central and South America, Volume VII-Office of the historical

National Intelligence Estimate1

NIE 88-56

Washington, April 10, 1956

Colombian todennäköinen KEHITYS2

ongelma

Kolumbian nykytilanteen ja todennäköisen kehityksen arvioiminen vuoden 1958 puolivälissä, erityisesti Rojas Pinillan hallinnon luonteen ja vakauden kannalta.

päätelmät

1. Kolumbian nykyinen hallitus on autoritaarinen hallitus, joka on sotilaallisessa valvonnassa. Presidentti Gustavo Rojas Pinilla on epäonnistunut yrityksissään järjestää laaja poliittinen pohja, ja hän pysyy vallassa vain asevoimien tuella. (Kohta. 22–24) 2. Perinteiset konservatiiviset ja liberaalit puolueet muodostavat pääopposition. Niiden toimintaa vaikeuttavat sisäiset heikkoudet, ja hallitus ahdistelee ja rajoittaa niiden toimintaa. Niiden pääjohtajat eivät ole mieltyneet militanttiin poliittiseen toimintaan. Osapuolet voivat kuitenkin painostaa Rojas Pinillan hallintoa jatkuvasti. (Kohta. 25–30) 3. Noin 6 000 sissiä toimii osissa maan vuoristoalueita ja tärkeimpiä jokilaaksoja (katso kartta).3 nykyiset sissivalmiudet rajoittuvat hallituksen joukkojen häirintään ja rosvoamiseen. Sissioperaatioilla ei ole ylitsepääsemätöntä keskitettyä suuntaa, mutta kommunistit ovat laajentaneet vaikutusvaltaansa sissiliikkeessä ja todennäköisesti hallitsevat nyt tehokkaasti mahdollisesti jopa puolen aktiivisista sisseistä johtoa.4 (suom. 31–36) 4. Kolumbian kommunistinen puolue (PCC) julistettiin laittomaksi maaliskuussa 1956. Kommunisteja ei luultavasti ole yli 5000; heidän poliittinen ja työväenpuolueen vaikutusvaltansa on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Sissiliike on kommunistien riiston kohteena, mutta ei ole todennäköistä, että PCC voisi tällä keinoin nousta vakavaksi poliittisen vallan haastajaksi Kolumbiassa tämän arvion aikana. Se voisi kuitenkin saada poliittisia myönnytyksiä sissitoiminnan lopettamisen hintana, varsinkin jos ja kun muut poliittiset voimat kaataisivat Rojas Pinillan hallinnon. (Kohta. 37–38, 61) 5. Kolumbian asevoimat tukee tiukasti Rojas Pinillaa. He pystyvät joko pitämään presidentin vallassa tai syrjäyttämään hänet. He ovat paremmin organisoituja, koulutettuja ja varustettuja kuin milloinkaan aikaisemmin historiansa aikana, ja he pystyvät puolustamaan maata sen naapureita vastaan, mutta heidän rajalliset yrityksensä eivät ole tähän mennessä onnistuneet kitkemään sissitoimintaa. (Kohta. 39–42) 6. Kolumbian nykyinen taloudellinen tilanne on melko terve. Kahvin vienti on edelleen korkealla tasolla, ja hinnat ovat suhteellisen hyvät. Hallitus ylläpitää menestyksellisesti voimakasta talouden kasvuohjelmaa, jota tukee ulkomaisen pääoman suuri virta. Inflaatiovoimat on pidetty kurissa. (Kohta. 43–49) 7. Kolumbia on ollut Latinalaisen Amerikan maista yhteistyöhaluisimpia Yhdysvaltain poliittisten ja puolustustavoitteiden tukemisessa sekä pallonpuoliskolla että maailmanlaajuisesti. Muiden Latinalaisen Amerikan maiden tavoin se kuitenkin usein vastustaa Yhdysvaltoja talous-ja siirtomaakysymyksissä YK: ssa ja OAS: ssa. Hallituksen ja katolisen kirkon protestanttien vastainen politiikka, joka vaikuttaa yhdysvaltalaisiin lähetystyöntekijöihin, on edelleen hankala kysymys Yhdysvaltain ja Kolumbian suhteissa. (Kohta. 50–52) 8. Uskomme, että Rojas Pinilla pysyy virassaan ainakin vuoteen 1956. Armeija aikoo lähes varmasti jatkaa hallinnon tukemista. On epätodennäköistä, että oppositiopuolueet voittaisivat nykyiset heikkoudet tai omaksuisivat sotaisamman taktiikan tai että sissit pystyisivät lisäämään voimavarojaan merkittävästi tänä aikana. Lisäksi kahvin hintanäkymien perusteella vuosi 1956 tulee todennäköisesti olemaan Kolumbialle taloudellisesti suhteellisen hyvä vuosi. (Kohta. 55, 58) 9. Vuoden 1956 jälkeen presidentin tulevaisuudennäkymät ovat epävarmemmat. Yhtäältä perinteisten puolueiden ja toisaalta hallituksen väliset sovittamattomat asiat todennäköisesti lisäävät poliittista jännitettä, jolloin väkivallan ja yleisen epäjärjestyksen mahdollisuudet suurenevat huomattavasti. Tässä ilmapiirissä asevoimat saattavat syrjäyttää Rojas Pinillan yrittäessään palauttaa vakauden ja säilyttää jatkuvan hallintansa hallituksessa. (Kohta. 56, 60.) 10. Asevoimat tukevat Rojas Pinillaa yhtenäisesti vain niin kauan kuin upseerit ovat yleisesti vakuuttuneita siitä, että hänen johtamisensa on tehokasta ja ettei hänestä ole tullut poliittista vastuuta. Poliittisten jännitteiden suuri lisääntyminen ja taloudellisen tilanteen vakava heikkeneminen johtaisivat todennäköisesti siihen, että asevoimat syrjäyttäisivät Rojas Pinillan. Tällöin mahdollisen seuraajahallituksen luonteen ja linjauksen määräisi lähes varmasti puolustusvoimat. Emme osaa arvioida, pystyisikö seuraajahallitus palauttamaan järjestykselliset poliittiset prosessit. (Kohta. 59) 11. Rojas Pinillan hallitus tai kukaan todennäköinen seuraaja ei todennäköisesti muuta Kolumbian politiikkaa, jonka mukaan se tekee tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa kommunismin vastustamisessa ja rauhan ylläpitämisessä pallonpuoliskolla. Kolumbia jatkaa lähes varmasti Lännen tukemista YK: ssa Neuvostoblokkia vastaan. Kolumbian nykyinen pieni kauppavolyymi Neuvostoblokin kanssa todennäköisesti kuitenkin laajenee jonkin verran, ja diplomaattisuhteet saattavat elpyä. (Kohta. 62)

Keskustelu

I. Johdanto

12. Kolumbian strateginen merkitys Yhdysvalloille johtuu sen läheisyydestä Panaman kanavaan. Yli 12 miljoonalla asukkaallaan se sijoittuu Latinalaisen Amerikan tasavaltojen joukossa neljänneksi (Brasilian, Meksikon ja Argentiinan jälkeen). Noin kaksi kolmasosaa väestöstä on sekaverisiä (mestitsoja ja mulatteja). Suuri osa on köyhiä ja lukutaidottomia. Poliittinen ja taloudellinen valta on pienen valkoisen eliitin käsissä. Maatalouden harjoittaminen työllistää kolme viidesosaa työssäkäyvistä. Talouden akseli on kahvintuotanto. Vaikka Kolumbiassa on runsaasti maa -, mineraali-ja energiavaroja, jotkin maailman karuimmista pinnanmuodoista ovat vaikeuttaneet vakavasti sen taloudellista kehitystä. Latinalaisen Amerikan maista Kolumbia on kiihkeimmin katolinen. Vuoteen 1948 saakka se tunnettiin myös poliittisten instituutioidensa suhteellisesta kypsyydestä ja vakaudesta. 13. Viime aikoihin asti maanomistajien, kauppiaiden, sotilaiden ja kirkollisen eliitin hallintovalta Kolumbiassa oli käytännöllisesti katsoen kiistaton. Koska alussa kahdennenkymmenennen vuosisadan perustuslaillinen sukukunnat oli tullut sääntö, jossa poliittinen virka vuorottelevat perinteisten konservatiivisten ja liberaalien puolueiden, edellinen tukee vahvaa keskushallintoa ja ajallinen vaikutus kirkon, jälkimmäinen vastustaa molempia. Vaikka paikalliset riidat johtuivat usein perinteisten puolueiden välisestä syvään juurtuneesta katkeruudesta, maan politiikka oli suurimmaksi osaksi järjestyksellistä ja vakaata. 14. Latinalaisen Amerikan yleisen politiikan kannalta kaksi instituutiota-kirkko ja armeija—miehittivät erikoisia asemia Kolumbiassa. Kirkko oli pitkälti yhteytensä kautta konservatiivipuolueeseen poliittisesti aktiivisempi ja vaikutusvaltaisempi kuin alueen muissa maissa. Toisaalta Kolumbian armeija, toisin kuin useimpien muiden Latinalaisen Amerikan tasavaltojen armeija, oli yleensä pidättäytynyt aktiivisesta puuttumisesta politiikkaan ja saanut maineen perustuslaillisten prosessien valvojana. 15. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset alkoivat muuttaa yleistä poliittista ympäristöä. Kolumbia otti ensimmäiset merkittävät askeleet kohti talouskehitystä ja monipuolistamista kannustamalla kuluttajateollisuutta ja perustamalla ulkomaista rahoitusta saaneen öljyteollisuuden. Talouskasvun ja muutoksen tahti kiihtyi voimakkaasti kolmikymppisestä eteenpäin. Lisääntyvä teollistuminen sai aikaan muuttoliikkeen maaseudulta Kolumbian kaupunkeihin, ja sinne alkoi syntyä luokkatietoisempaa kaupunkityövoimaa. Muuttuva yhteiskuntamalli voimisti olemassa olevia puoluekatkoksia ja alkoi horjuttaa vanhaa poliittista järjestystä. 16. Alfonso Lopez5: n johtamat liberaalit poliitikot olivat ensimmäisiä, jotka pyysivät tukea näille uusille kaupunkielementeille. Yhteiskunnallisia uudistuksia teollistumisen ohella edistänyt ja työn organisointia kannustanut liberaalipuolue pystyi pitämään itsensä vallassa enemmistöpuolueena vuosina 1930-1946. Kun Jorge Eliecer Gaitanin johtamat työväenpuolueet vaativat suurempaa ääntä puoluevaltuustoissa, vanhan linjan Liberaalipoliitikot kuitenkin kieltäytyivät. Tuloksena oli liberaalipuolueen hajaannus, joka mahdollisti vähemmistönä olleen konservatiivipuolueen vaalivoiton vuoden 1946 vaaleissa. Kaksi vuotta myöhemmin Gaitan murhattiin ja liberaalipuolueen vasemmistolaiset ainekset pirstaloituivat ja tulivat tehottomiksi. 17. Valtaan palattuaan konservatiivit osoittautuivat jopa liberaaleja heikommiksi sopeutumaan muuttuvaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen ympäristöön. Konservatiivipuolueessa syntyi vakavia erimielisyyksiä maltillisen presidentin Ospina Perezin (1946-1950) ja äärioikeistolaisia autoritaarisia vakaumuksia kannattaneen Laureano Gomezin välille. Viimeksi mainittu voitti presidenttiyden vuonna 1950 ilman yhtenäistä konservatiivien tukea hallituissa vaaleissa, joihin liberaalit kieltäytyivät osallistumasta. 18. Konservatiivien vähemmistöhallituksen valinta vuonna 1946 päätti suhteellisen järjestyksen ja vakauden kauden Kolumbian poliittisessa elämässä ja aloitti kasvavan väkivallan ja epävakauden kauden. Liberaalien ja konservatiivien välinen jännite johti siihen, että maaseudulla tehtiin yhä enemmän poliittisia murhia. Tätä taustaa vasten Gaitanin murha huhtikuussa 1948 käynnisti kuuluisan ”Bogotazon”, Bogotan vasemmistoliberaalin väkijoukon spontaanin reaktion konservatiivista hallintoa vastaan, mikä muuttui näyttävämmäksi, koska yhdeksäs Amerikan välinen konferenssi oli tuolloin koolla Bogotassa. 19. Perustuslaillisten vapauksien ankarat rajoitukset marraskuussa 1949 julistetun piiritystilan vuoksi aiheuttivat lisää väkivaltaisuuksia maaseudulla. Sissitaistelut, joita tukivat poliittiset taistelijat, seikkailijat, lainsuojattomat ja jotkut kommunistit, levisivät valtaosalle asutuista maaseutualueista ja harvaan asutuille llanoille (tasangoille) Andien itäpuolella. Presidentti Gomez vastasi tähän rajoittamalla poliittisia vapauksia entisestään ja muuttamalla asevoimat välineiksi konservatiivien hallinnon säilyttämiseksi. Vuoteen 1953 mennessä opposition ja hallituksen välinen konflikti oli ajautunut umpikujaan, eikä kumpikaan osapuoli kyennyt kukistamaan toista osapuolta ja tilanne oli niin jännittynyt, että aseleponeuvottelut estyivät. 20. Tässä tilanteessa armeija kenraali Rojas Pinillan johdolla syrjäytti presidentti Gomezin ja nousi hallituksen johtoon kesäkuussa 1953. Kansalaiset, jotka olivat menettäneet luottamuksensa siviilipoliittiseen johtajuuteensa, ottivat tämän toiminnan yleisesti ja innostuneesti vastaan. Rojas Pinilla, joka hyödynsi tätä hyvän tahdon varastoa, käytännöllisesti katsoen pysäytti sissitoiminnan tarjoamalla armahdusta ja kuntoutusta sisseille, jotka olivat valmiita luovuttamaan aseensa. Lisäksi uusi hallinto laati laajan uuden ohjelman, jossa vaadittiin taloudellista apua sisällissodan koettelemille alueille, Kansalaisvapauksien palauttamista, perustuslain uudistamista, elintason parantamista ja mahdollisimman pian järjestettäviä vaaleja. 21. Tästä lupaavasta alusta huolimatta uusi hallitus ei onnistunut muuttamaan poliittista rappeutumisprosessia. Rojas Pinilla ei osoittanut juurikaan halua palauttaa valtaa siviilipuolueille, vaan osoitti sen sijaan aikeita säilyttää asemansa virassa. Piiritystilanne säilyi, vaaleja lykättiin ja siviilipoliitikkoja ahdisteltiin ennennäkemättömillä radio-ja lehdistövalvonnoilla, kun taas hallintotehtävät siirtyivät vähitellen sotilaskäyttöön. Suurille väestöryhmille luvattuja taloudellisia ja sosiaalisia etuja ei saatu, ja maan rauhoittaminen oli vain väliaikaista. Hallituksen määrätietoinen yritys järjestää oma poliittinen seuransa perinteisten puolueiden ja työväenpuolueen toisinajattelijoiden keskuudessa osoittautui turhaksi. Rojas Pinillan yhä autoritaarisemman ja poliittisesti kunnianhimoisemman politiikan tärkein seuraus on ollut sotilashallituksen ja perinteisten siviilipuolueiden välisen kuilun syveneminen.

II. nykytilanne

poliittinen

22. Kolumbian nykyinen hallitus on autoritaarinen hallitus, joka on sotilaallisessa valvonnassa. Rojas Pinillan alaisuudessa armeijan upseereilla on merkittävä rooli kansallisen politiikan määrittämisessä. Valtioasioista päättää usein yleisesikunta eikä kabinetti. Armeija ottaa yhä useammin haltuunsa sekä kansallisia että paikallisia hallinnollisia virkoja. Kuudestatoista kuvernementista yksitoista ja monista kunnallisista pormestareista on jo puolustusvoimien upseereilla. 23. Rojas Pinillan valta-asema on riippuvainen puolustusvoimien, myös poliisin, tuesta. Suurin osa upseereista on taustaltaan konservatiiveja, mutta he ovat lojaaleja Rojas Pinillalle konservatiivipuolueen sijaan. Vaikka hallituksen toimintatavat poliittisten, kumouksellisten ja korruptioon liittyvien ongelmien käsittelyssä ovat johtaneet vähäisiinkin erimielisyyksiin asevoimissa, tyytymättömyys ei ole toistaiseksi riittänyt uhkaamaan Rojas Pinillan valtaa. Sen sijaan sotilaallinen tuki on ollut suurimmaksi osaksi vankkaa, ja sen ehtona on ollut siviilipoliittisen johdon tehottomuuden tajuaminen, Rojas Pinillan mahdollisen kaaoksen pelko ja hallituksen asevoimille myöntämien aineellisten etujen ja erityisetujen arvostaminen. Rojas Pinillan alaisuudessa puolustusvoimat on saanut käytännössä etuoikeutetun kastin aseman. 24. Siviilituki Rojas Pinillan hallinnolle rajoittuu yleensä erilaisiin poliittisten opportunistien ja työväenpuolueen tyytymättömien ryhmiin. Presidentillä on konservatiivipuolueessa tukenaan vain yksi vähemmistön ääriryhmittymä ja henkilökohtaisten kannattajien sironta. Hänellä on myös jonkin verran tukea toisinajattelevalta Liberaalivähemmistöltä, pääasiassa vasemmistolaiselta suuntaukselta, sekä kouralliselta sosialisteja ja työväenpuolueen johtajia, mukaan lukien joitakin kommunisteja. Rojas Pinilla on sinnikkäästi yrittänyt käyttää useimpia näistä ryhmistä kasvattaakseen suosittua seuraa Argentiinan entisen presidentin Peronin tapaan. Tätä pyrkimystä ovat tähän mennessä hillinneet perinteisten puolueiden, työväenpuolueen ja kirkon voimakkaasti kielteiset reaktiot. Koska Rojas Pinilla on edelleen haluton pakottamaan asiaa tämän vastustuksen edessä, hän on pidättäytynyt toteuttamasta erilaisia suunnitelmia hallituksen valvoman kolmannen osapuolen eli työväenliiton muodolliseksi järjestämiseksi. 25. Samaan aikaan perinteiset poliittiset puolueet ovat edelleen kykenemättömiä tekemään mitään tehokasta poliittista aloitetta. Konservatiivit ovat jakautuneet neljään kilpailevaan ryhmittymään, jotka eivät kykene yhtenäiseen toimintaan. Liberaaleilta puuttuu voimakas johtajuus; puolueen jäsenten taipumus joko apatiaan tai toisinajatteluun tekee sen tehottomaksi. Kummallakaan puolueella ei ole muuta ehdotettavaa kuin yleinen vaatimus paluusta edustukselliseen perustuslailliseen hallitukseen. Hallinto valvoo tehokkaasti niiden toimintaa. Edes edustuskelvoton perustuslakia säätävä kansalliskokous ei ole saanut kokoontua sen jälkeen, kun se valitsi Rojas Pinillan presidentiksi nelivuotiskaudelle vuonna 1954. Näin ollen lainsäädäntövaltaa ei ole eikä vaaleja ole näköpiirissä. Puoluekokoukset ovat kiellettyjä muutamia erityisesti valvottuja tilaisuuksia lukuun ottamatta; poliittisia johtajia estetään kiertämästä maaseudulla elvyttääkseen puolueelle uskollisuutta, kuten on ollut tapana; poliittinen propaganda lehdistössä on tukahdutettu. Hallitus vastasi väkivallalla äskettäiseen spontaaniin mielenosoitukseen Bogotan bull ringissä Alberto Lieras Camargolle,6, joka oli Kolumbian entinen presidentti ja liberaalipuolueen nykyinen johtaja. 26. Kumpikaan perinteisistä puolueista ei ole ajanut hallituksen kaatamista voimakeinoin. Näyttää siltä, että jotkut huomattavat liberaalit aikovat tukea valikoituja sissiryhmiä, mutta suurinta osaa poliittisista johtajista, mukaan lukien molempien puolueiden ylintä johtoa, jarruttavat heidän muistonsa elämän ja omaisuuden tuhoutumisesta vuosien 1949-1953 levottomuuksissa, heidän tietoisuutensa hallituksen saamasta ylivoimaisesta sotilaallisesta tuesta ja heidän pelkonsa saada mukaan hallitsemattomia kansanjoukkoja. Perinteiset puolueet ovat kuitenkin pystyneet pitämään yllä poliittista painetta Rojas Pinillaa kohtaan. Propagandan ja poliittisen toiminnan palauttamista koskevien ehdotusten avulla he ovat pitäneet hallituksen puolustuskannalla. Rojas Pinillan hallituksen akuutti herkkyys kritiikille ja sen rajoittavien ja rankaisevien vastatoimien ankaruus ovat osoitus tämän oppositiopoliittisen painostuksen tehokkuudesta. 27. Tästä johtuva poliittinen tilanne on umpikuja. Hallitus ei pysty laajentamaan poliittisen tukensa pohjaa eikä halua palauttaa perustuslaillisia prosesseja. Perinteiset puolueet eivät sen sijaan edelleenkään kykene mihinkään tehokkaaseen poliittiseen toimintaan, paitsi kieltämään poliittisen tuen hallitukselle. 28. Vaikka katolinen kirkko yleensä tukee nykyhallintoa, se on arvostellut voimakkaasti tiettyjä hallituksen suuria linjauksia. Hierarkia on paheksunut hallituksen yläkoulu-uudistuksia, joiden se katsoi loukkaavan kirkon koulutusoikeuksia, ja se on tuominnut sananvapauden rajoitukset, jotka ovat vaikuttaneet katoliseen tiedotusmediaan. Hallituksen päättäväisin pappien vastustus on tullut Rojasin pyrkimyksistä luoda kansansuosiota perinteisiä puolueita ja kirkon vaikuttamia ammattiliittoja vastaan. 29. Kolumbian työväenliike, joka on aina ollut tiiviisti sidoksissa poliittisiin puolueisiin, ei ole koskaan kehittänyt itsenäistä johtajuutta. Aiemmin enemmistönä olleet liberaalit ammattiliitot taantuivat ja hajosivat. Konservatiivisesti suuntautunut ja kirkollisesti vaikuttanut Kolumbian työläisten liitto (UTC), joka hallitsee noin puolta maan 500 000 järjestäytyneestä työläisestä, on maan ainoa merkittävä työväenliitto. Vaikka UTC on hallituksen rajoitusten ja valvonnan ahdistama, se on kuitenkin käytännössä vastustanut hallinnon tukemien liittojen järjestämistä. Kun hallitus on lannistunut itsenäisestä työvoimatoiminnasta ja perinteisen poliittisen järjestelmän luhistumisesta, suurin osa järjestäytyneistä työntekijöistä on tullut yhä välinpitämättömämmäksi ja he ovat liiton jäseniä vain nimellisesti. 30. Kolumbian omistus-ja kaupalliset intressit, jotka ylittävät puoluerajat, ovat suurimmaksi osaksi järjestäytyneet toimiviksi yhdistyksiksi, jotka toimivat painostusryhminä ja joilla on merkittävä asema kansallisten politiikkojen määrittämisessä. Hallitus kuulee yleensä näitä erityisetujärjestöjä, joista tärkeimpiä ovat kahvinviljelijöiden kansallinen liitto, teollisuusmiesten kansallinen liitto ja kauppiaiden kansallinen liitto, niiden etuihin vaikuttavasta lainsäädännöstä ja politiikasta. Vaikka näiden ryhmien vaikutusvalta rajoittuu talouskysymyksiin, niiden toiminnan loppusumma on omiaan rajoittamaan hallituksen vapautta laajapoliittisissa kysymyksissä.

kumouksellinen

31. Rojas Pinillan hallinnon aikaisiin poliittisiin levottomuuksiin on liittynyt sissisodan uudelleen aloittaminen. Sissiryhmiin kuuluu monenlaisia elementtejä, joilla on erilaisia ja jopa ristiriitaisia pyrkimyksiä: perinteisten puolueiden toisinajattelijat pyrkivät horjuttamaan Rojas Pinillan hallintoa, liberaalit ja konservatiivit käyvät perinteistä partisaanitaistelua toisiaan vastaan, vuosien 1949-1953 sisällissodan veteraanit ja uhrit, rosvot sekä jotkut kommunistisen puolueen jäsenet ja kannattajat. Sissiliikkeellä ei ole yleistä keskitettyä suuntaa. 32. Sissiliikkeen todellista laajuutta ja vakavuutta on vaikea arvioida. Tähän mennessä vain noin 4 500 sotilasta on sijoitettu sissien valtaamille alueille. Toisaalta armeijan upseereilla on ollut taipumusta liioitella sekä sissien määrää että armeijan menestystä taistelussa heitä vastaan. Hallituksen virkamiehet presidenttiä myöten ovat myös liioitelleet sissitoimintaa sekä oikeuttaakseen piiritystilan ylläpitämisen että ”todistaakseen” hallinnon edistymisen järjestyksen palauttamisessa. Lisäksi lehdistösensuuri, virallinen radiovalvonta ja taistelujen luonne tekevät kansalaishäiriöiden tarkan arvioinnin mahdottomaksi. 33. Aktiivisia sissejä lienee noin 6 000. Suurimmat keskittymät ovat Toliman Keski-ja länsiosissa sekä viereisillä vuoristoalueilla Etelä-Caldasissa, Valle del Caucassa, Caucassa ja Huilassa, jossa toimii nykyään lähes 4 000 sissiä (katso kartta). Caucan ja Magdalenan jokilaaksoissa ja llanojen länsireunalla toimii myös useita pieniä yhtyeitä. Kolumbian armeija väittää, että järjestys on palautettu itäisessä Tolimassa ja eteläisessä Cundinamarcassa, missä sissisota sai suuret mittasuhteet alkuvuodesta 1955, mutta satunnaisia väkivaltaisuuksia esiintyy yhä kyseisillä alueilla. Sissijoukko Etelä-Boyacassa näyttää vähentyneen. 34. 6 000 aktiivisen Sissin lisäksi noin 6 000 ”ex-sissiä” elää kaikessa hiljaisuudessa eteläisessä Tolimassa ja kontrolloi omia asioitaan. Armeija ei yritä pienentää aluetta. Toinen suurelta osin toimimaton ryhmä sijaitsee Magdalenajoen laakson varrella. 35. Sissit ovat aseistautuneet vain kivääreillä, karbiineilla, konepistooleilla, kotitekoisilla käsikranaateilla ja viidakkoveitsillä. Nämä aseet on saatu osittain hallituslähteistä, varastamalla tai kiinniottamalla ja osittain salakuljettamalla naapurimaista. Sissit toimivat yleensä pienissä joukko-osastoissa, mutta toisinaan yli sadan hengen ryhmät ovat ottaneet yhteen armeijan yksiköiden kanssa. Sissialueet ovat eristyneitä ja karuja. Sissit eivät hallitse yhteyskanavia eivätkä ilmeisesti kykene irrottamaan armeijan yksiköitä nykyisistä asemistaan. Nykyiset sissivalmiudet rajoittuvat ilmeisesti hallituksen joukkojen häirintään ja paikallisten maanviljelijöiden ryöstelyyn. 36. Korkeat hallituksen virkamiehet, presidentti mukaan lukien, väittävät, että suuri osa sisseistä on kommunisteja ja että kansainvälinen Kommunistikoneisto ohjaa ja avustaa heitä. Vaikka ei ole mitään syytä uskoa, että huomattava osa sisseistä olisi ideologisesti kommunistisia, on todisteita siitä, että Kolumbian kommunistinen puolue (PCC) on aktiivisesti toimittanut tietyille sissijoukoille aseita, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä ja rahaa sekä poliittista propagandaa. Näillä keinoilla se on laajentanut vaikutusvaltaansa sissiliikkeessä ja todennäköisesti hallitsee nyt tehokkaasti mahdollisesti jopa puolen aktiivisista sisseistä johtoa. Nykyinen kommunistien strategia sissiliikkeeseen liittyen on kehittää paikallisia siviilien ”itsepuolustuskomiteoita”. Näiden komiteoiden on määrä ottaa hallintaansa alueita, joilla on hyvät puolustusmahdollisuudet, luoda suhteellisen itsenäinen talous, toteuttaa maatalousuudistuksia ja lopulta perustaa näille alueille ”kansallisen vapautuksen demokraattinen hallitus”. 37. On myös todisteita siitä, että eräät liberaalit ovat huolissaan sissiliikkeen kommunistisesta valvonnasta, jonka he katsovat johtuvan yksinomaan kommunistisesta toiminnasta sissien aineellisten tarpeiden tyydyttämisessä, ja pyrkivät torjumaan kommunistien vaikutusta kehittämällä vapaamielisiä hankintalähteitä sisseille. Liberaalien vaikutusvalta sissien keskuudessa on mahdollisesti suurempi kuin kommunistien, mutta nykyinen liberaalipuolueen johto ei ole halukas hyväksymään sissiliikkeen voimakasta liberaalia tukea, koska se pelkää kansalaishäiriöiden ja väkivallan laajenevan ja voimistuvan. 38. Sissiliikkeen mahdollista johtoa lukuun ottamatta kommunistien kyvyt Kolumbiassa ovat äärimmäisen rajalliset. Vuonna 1945 Kommunistiehdokkaat saivat 27000 ääntä (kolme prosenttia kokonaismäärästä), mutta sen jälkeen kommunistien poliittinen arvovalta on jyrkästi laskenut. PCC: llä on todennäköisesti enää 5 000 jäsentä eikä juuri lainkaan poliittista vaikutusvaltaa. Vuonna 1954 hallitus kielsi ”kansainvälisen kommunismin poliittisen toiminnan”; maaliskuussa 1956 se julisti itse PCC: n laittomaksi. Samoin kommunistien vaikutus järjestäytyneeseen työvoimaan on vähentynyt. Kommunistinen työväenyhdistys (Ctci) ei enää muodosta tehokasta perustaa poliittiselle toiminnalle. Merkittävää vaikutusvaltaa eräissä Barranquillan alueen liitoissa käyttävät toisinajattelevat kommunistit, joista suurin osa tukee tällä hetkellä Rojas Pinillan hallintoa. Meillä ei ole todisteita kommunistien vaikutuksesta asevoimissa.

sotilas

39. Kolumbian asevoimat ovat paremmin organisoituja, koulutettuja ja varustettuja kuin minään muuna aikana maan historiassa. Hallitus jatkaa asevoimien tehokkuuden ja arvostuksen parantamista. Tätä varten se on ylläpitänyt Yhdysvaltain maavoimien, laivaston ja ilmavoimien koulutuslentoja ja tehnyt kahdenvälisen sotilasapusopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, jolloin Kolumbia on oikeutettu saamaan tukea vuoden 1951 keskinäisen turvallisuuslain nojalla. Kolumbia on osoittanut yhden jalkaväen ja yhden AA-pataljoonan sekä neljä merivoimien alusta pallonpuoliskon puolustukseen. 40. Armeija, jonka vahvuus on noin 32 000 miestä, hallitsee asevoimia. Merivoimien, ilmavoimien ja 18 000 miehen poliisivoimien valvonta kuuluu perinteisesti armeijan ylimmille johtajille. Laivastolla on 4 200 miestä ja 32 alusta, joista suurimmat ovat kaksi hiljattain modernisoitua saattohävittäjää. Kahden uuden hävittäjän toimitusta Ruotsista odotetaan vuonna 1957. Ilmavoimilla on 3 200 miestä ja 220 lentokonetta, joista tehokkaimmat ovat 37 mäntähävittäjää ja 9 mäntäistä kevyttä pommikonetta. 41. Suurin osa puolustusvoimien upseereista tulee konservatiivipuolueen perheistä. Puhdistukset, eläköitymiset ja sotilasakatemian virkanimitysten valvonta ovat käytännössä poistaneet upseerit, joilla on liberaaleja sympatioita. Konservatiivisesta taustastaan huolimatta asevoimien upseerit ovat konservatiivipuolueen sijaan lojaaleja veli-upseeri Rojas Pinillalle. Presidentti puolestaan huolehtii upseerien eduista. Yhdessä tämä” asevoimien hallitus ” hallitsee Kolumbiaa. 42. Asevoimat kykenevät puolustamaan Kolumbiaa minkä tahansa naapurimaan joukkojen hyökkäystä vastaan ja pitämään hallinnon vallassa mitä tahansa sisäistä oppositiota vastaan. He eivät kuitenkaan ole tehneet juuri muuta kuin hillinneet sissiliikettä. Nykyisellä vahvuudellaan sissitoiminnan lopettaminen niillä suhteellisen vaikeakulkuisilla alueilla, joilla sissit nyt toimivat, voi olla heidän kykyjensä ulkopuolella. Antiguerrilla-joukkojen pieni mittakaava (vain 4 500 sotilasta) näyttää kuvastavan poliittista päätöstä, jonka mukaan on sekä tarpeetonta että tarpeetonta lähettää suuria joukkoja vuorille niiden perässä. Sissit eivät voi vakavasti uhata hallintoa tulematta alueille, joilla asevoimat voisivat toimia heitä vastaan voimakkaammin ja tehokkaammin. Jonkin verran harkitaan suunnitelmaa värvätä jopa 6 000 hengen erikoisjoukko jahtaamaan sissejä. Toliman kuvernöörin äskettäinen ehdotus poliittisesta eikä sotilaallisesta ratkaisusta osoittaa kuitenkin hallituksen jatkuvan haluttomuuden ryhtyä aggressiivisiin toimiin sissejä vastaan.

talous

43. Kahvi on kansakunnan talouden tukipilari. Kolumbia on maailman suurin miedon kahvin tuottaja, joka on välttämätön kaupallisessa sekoittamisessa. Se toimittaa 16 prosenttia kaikesta kansainvälisessä kaupassa liikkuvasta kahvista, ja se on toisena vain Brasilialle. Se on riippuvainen kahvin ja vähemmässä määrin raakaöljyn ja banaanien viennistä saadakseen suurimman osan teollisuuden raaka-aineista ja teollisuustuotteista. Koska kahvi muodostaa puolet Kolumbian maataloustuotannon arvosta ja tuottaa yli 80 prosenttia maan valuuttatuloista, maan taloudellinen tilanne on ollut erittäin herkkä kansainvälisten kahvimarkkinoiden heilahteluille. Pyrkiessään vähentämään tätä riippuvuutta toisen maailmansodan jälkeiset hallitukset ovat harjoittaneet voimakasta teollistamispolitiikkaa. 44. Vuodesta 1945 vuoteen 1954 Kolumbian talouskasvu pysyi vakaasti Latinalaisen Amerikan nopeimpana, ja bruttokansantuote henkeä kohti kasvoi vuosittain neljä prosenttia. Viimeksi mainitun arvoksi arvioitiin vuonna 1954 3,4 miljardia dollaria, josta teollisuuden osuus oli 16 prosenttia ja maatalouden 36 prosenttia. Teollisuuden kasvuvauhti oli kaksinkertainen maatalouteen verrattuna. 45. Kolumbian nopeaa kasvua vauhdittivat ja ylläpitivät ulkomaisten ja kotimaisten yksityisten investointien laajentumiselle suotuisa ilmapiiri sekä tarmokas Julkinen investointiohjelma. Vuosina 1945-1954 keskimäärin 18 prosenttia bruttotuloista käytettiin investointeihin. Noin 11 prosenttia bruttoinvestoinneista tuli ulkomaisesta pääomasta, josta noin puolet tuli Eximbankin ja IBRD: n lähteistä. 46. Vuosina 1945-1953 Kolumbia pystyi pitämään yllä yhä korkeampaa tuontitasoa. Tämä johtui lähinnä kahvin hinnan noususta johtuvasta kauppaehtojen parantumisesta, toisen maailmansodan aikana kertyneiden valuuttavarantojen käytöstä sekä ulkomaisista lainoista ja investoinneista. Tänä aikana viennin vuotuinen määrä kasvoi vain 1,4 prosenttia, mutta tuonnin määrä kasvoi 10 prosenttia vuosittain. 47. Kahvin maailmanmarkkinahinnan äkillinen lasku elokuussa 1954 oli kuitenkin uhka Kolumbian kehitystoiveille. Yhdessä vuodessa (kesäkuu 1954-Kesäkuu 1955) manizalesin kahvin spot-hinnat laskivat New Yorkissa neljäsosan ($.85 dollaria.64 kiloa kohti). Kahvinviennistä saadut tulot putosivat 524 miljoonasta dollarista vuonna 1954 465 miljoonaan dollariin vuonna 1955. Tämän seurauksena Kolumbian valuuttavaranto heikkeni. Vuoden 1955 lopussa ulkomaisten kaupallisten velvoitteiden rästit olivat 125-150 miljoonaa dollaria. 48. Kahvista saatavien tulojen pienenemisestä huolimatta Rojas Pinillan hallinto on päättänyt pitää kehittämistoimintansa korkealla tasolla ja noudattaa laajaa julkisia rakennusurakoita koskevaa ohjelmaa ja teollisuuden laajentamista, vaikka siihen liittyisi alijäämäistä rahoitusta. Vuonna 1955 avattiin kotimainen terästehdas, joka rakennettiin IBRD: n päinvastaisista suosituksista huolimatta. Myös hallituksen ohjelma sähköistämisestä, teiden ja rautateiden rakentamisesta sekä sen kunnianhimoinen Cauca Valley-hanke jatkuivat vauhdikkaina. Nämä ekspansionistiset operaatiot näkyivät valtion sisäisen velan voimakkaana kasvuna vuoden 1954 lopun 489 miljoonasta Pesosta marraskuun 1955 loppuun mennessä 880 miljoonaan pesoon. Lisäksi hallitus on sitoutunut tukemaan kahvin hintoja viljelijöille riippumatta maailmanmarkkinahinnoista, joiden arvioidaan laskevan lähivuosina. 49. Vaikka tämä talouspolitiikka lisäsi inflaatiopaineita, maan taloudellinen tilanne pysyi melko terveenä vuonna 1955. Suhteellisen vakaita hintoja pitivät yllä suurelta osin hintakontrollit ja palkankorotusten puuttuminen. Kotimaiset tuottajat pystyivät tyydyttämään yhä suuremman osan maatalous-ja teollisuustuotteiden kysynnästä. Vaikka kahvin hinta oli alennettu, se oli edelleen hyvä. Vuoden 1956 alussa valtio alkoi lyhentää sisäistä velkaansa myymällä terästehtaansa yksityisille toimijoille ja palauttamalla toimintaa. Se aikoi myös rajoittaa tuontia-mutta ei niinkään haitata vakavasti sen taloudellista kasvua-poistaakseen jäljellä olevat kaupalliset maksurästit, jotka kertyivät laajentuneesta tuonnista ja vähenevistä valuuttatuloista vuosien 1954 ja 1955 viimeisellä puoliskolla.

Kansainväliset Suhteet

50. 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Kolumbian ja Yhdysvaltojen suhteet olivat kireät, koska Kolumbia luki Panaman menetyksen Yhdysvaltojen väliintulon syyksi, mutta siteet ovat sementoituneet menneeseen sukupolveen. Yhdysvaltojen rooli Kolumbian talouskehityksessä on laajentunut nopeasti; sekä kauppakumppanina että sijoituslähteenä Yhdysvallat on Kolumbialle tärkeämpi kuin kaikki muut maat yhteensä. Kolumbia on osoittanut vahvaa tukea Amerikan väliselle järjestelmälle ja on ollut Latinalaisen Amerikan maiden joukossa korkealla tukiessaan Yhdysvaltain asemaa idän ja lännen välisessä kamppailussa. Kolumbia oli ainoa Latinalaisen Amerikan valtio, joka toimitti joukkoja YK: n komentoon Koreassa (yksi jalkaväkipataljoona ja yksi saattoalus). 51. Yhdistyneissä Kansakunnissa Kolumbia on muiden Latinalaisen Amerikan maiden kanssa kuitenkin usein vastustanut Yhdysvaltoja äänestettäessä talous -, siirtomaa-ja luottamuskysymyksistä. Vaikka Kolumbia on yleisesti tukenut Yhdysvaltain poliittisia ja puolustuksellisia tavoitteita, se on suhtautunut kriittisesti myös Yhdysvaltain talouspolitiikkaan ja paheksuu muiden Latinalaisen Amerikan tasavaltojen tavoin sitä, että Yhdysvaltain avustusohjelmat ovat suosineet Euroopan ja Aasian maita. 52. Vakavin kysymys Kolumbian ja Yhdysvaltojen suhteissa johtuu hallituksen ja katolisen kirkon Protestanttivastaisesta politiikasta. Viime aikoina on sattunut useita tapauksia, joissa meidän protestanttisten lähetystyöntekijöiden elämään ja omaisuuteen on kohdistunut väkivaltaa. Yhdysvaltain muodollisista vastalauseista huolimatta Rojas Pinillan hallitus ei ole nuhdellut syyllisiä eikä ryhtynyt toimiin perustuslain takaaman palvontavapauden takaamiseksi. Yhdysvaltain ja Kolumbian välistä ystävyyden, kaupan ja merenkulun sopimusta, joka allekirjoitettiin vuonna 1951, ei ole ratifioitu, koska Kolumbian katolinen hierarkia pelkää sen antavan protestanteille yhtäläiset oikeudet katolilaisten kanssa. 53. Kolumbian siteet Neuvostoblokkiin eivät ole läheiset. Se katkaisi suhteet Neuvostoliittoon toukokuussa 1948 Bogotan mellakoinnin jälkeen. Vuonna 1955 Kolumbia ja Tšekkoslovakia sopivat konsulisuhteiden solmimisesta. Kauppa Blokin kanssa on merkityksetöntä. Tšekkoslovakian ja Itä-Saksan kanssa ei ole virallisia kauppa-ja maksusopimuksia, ja tavaranvaihtoa on vain rajoitettu. 54. Kolumbian suhteet muihin Latinalaisen Amerikan maihin ovat olleet yleisesti ystävälliset. Se on tehnyt aloitteen yrittäessään vahvistaa taloudellisia siteitä naapurimaihin Venezuelaan, Ecuadoriin ja Panamaan, jotka kaikki olivat alun perin osa Suur-Kolumbiaa. Kolumbia ja Ecuador pitävät yllä erityisen läheisiä suhteita, jotka perustuvat historiallisiin ja taloudellisiin näkökohtiin sekä niiden keskinäiseen epäluottamukseen perua kohtaan. Kolumbian vihamielisyys perua kohtaan juontaa juurensa vuoteen 1931, jolloin Perun joukot yrittivät vallata Letician, Kolumbian syrjäisen sataman Amazon-joella (KS.kartta). Tilanne kärjistyi, kun Peru yritti Latinalaisen Amerikan poliittista turvapaikkaa koskevan tavan vastaisesti pakottaa Kolumbian luovuttamaan Haya de la Torren, perulaisen oppositiojohtajan, joka pakeni Kolumbian suurlähetystöön Limassa vuonna 1949. Asia sovittiin lopullisesti vuonna 1954, mutta maiden väliset jännitteet jatkuvat Kolumbian osoitettua myötätuntoa Ecuadoria kohtaan Ecuadorin ja Perun välisessä rajakiistassa. Kolumbian ja Venezuelan välejä on viime vuosina hiertänyt kilpailevien vaatimusten esittäminen pienelle saariryhmälle ja Venezuelan ystävällinen suhtautuminen Peruun.

III todennäköinen tuleva kehitys

55. Uskomme, että Rojas Pinilla pysyy virassaan ainakin vuoteen 1956. Armeija aikoo lähes varmasti jatkaa hallinnon tukemista. On epätodennäköistä, että oppositiopuolueet voittaisivat nykyiset heikkoudet tai omaksuisivat sotaisamman taktiikan tai että sissit pystyisivät lisäämään voimavarojaan merkittävästi tänä aikana. Lisäksi kahvin nykyisten hintanäkymien perusteella vuosi 1956 tulee todennäköisesti olemaan Kolumbialle taloudellisesti suhteellisen hyvä vuosi. 56. Vuoden 1956 jälkeen Rojas Pinillan tulevaisuudennäkymät ovat epävarmemmat. Yhtäältä perinteisten puolueiden ja toisaalta hallituksen väliset sovittamattomat asiat todennäköisesti lisäävät poliittista jännitettä, jolloin väkivallan ja yleisen epäjärjestyksen mahdollisuudet suurenevat huomattavasti. Perinteiset puolueet todennäköisesti ylläpitävät ja jopa lisäävät painetta perustuslakiprosessin palauttamiseen. Tämän painostuksen vuoksi hallinto todennäköisesti turvautuu yhä voimakkaampiin tukahduttamistoimiin jommankumman osapuolen arvostelijoita vastaan. Hallituksen poliittinen eristäytyminen korostunee. Tässä ilmapiirissä asevoimat voisivat syrjäyttää Rojas Pinillan pyrkiessään palauttamaan vakauden ja säilyttämään jatkuvan hallituksensa valvonnan. 57. Rojas Pinillan hallinto ei todennäköisesti pysty eliminoimaan sissiliikettä, vaikka se voi ponnistusten lisäämisellä rajoittaa entisestään sissitoiminnan aluetta. Poliittisen tilanteen heikkeneminen entisestään olisi omiaan lisäämään sissien määrää ja aktiivisuutta. Kommunistien vaikutusvalta sissien keskuudessa todennäköisesti kasvaa, ja kommunistien koordinoinnin ja ohjauksen myötä sissioperaatiot voivat tehostua, mutta sissit eivät voi vakavasti uhata hallintoa tulematta alueille, joilla asevoimat voisivat toimia heitä vastaan tehokkaammin. Vain jos liberaalit antaisivat sissiliikkeelle huomattavaa tukea ja johtajuutta, siitä tulisi todennäköisesti vakava vaara hallinnolle tämän arvion mukaan. 58. Talouden kannalta on epätodennäköistä, että kahvin hinta laskisi riittävästi pakottaakseen hallituksen hillitsemään merkittävästi ekspansionistista politiikkaansa vuoden 1956 aikana. Uskomme myös, että kansakunnan kehitysbuumi on tarpeeksi vauhtia varmistaa jatkuva kasvu ulkomaisten investointien, kotimaisen teollisuuden kasvu, ja BKTL. Olettaen käytettävissä olevien valuuttaresurssien järkevän käytön ja estäen hallituksen holtittoman alijäämärahoituksen lisäämisen, rahaviranomaiset pystyvät todennäköisesti säilyttämään melko vakaan maksutaseen ja pitämään kotimaiset inflaatiovoimat kurissa. Hallinto joutuu kuitenkin lopulta kohtaamaan lisää ongelmia, jos kahvin maailmanmarkkinahinnat laskevat odotetusti tuntuvasti lähivuosina. Tällöin hallituksen ongelmana olisi joko jatkaa ekspansionistista politiikkaa korottamalla veroja ja vähentämällä kahvintuottajien tukia tai toteuttaa epäsuosittu säästötoimenpide. 59. Asevoimat tukevat Rojas Pinillaa yhtenäisesti vain niin kauan kuin upseerit ovat yleisesti vakuuttuneita siitä, että hänen johtamisensa on tehokasta ja ettei hänestä ole tullut poliittista vastuuta. Poliittisten jännitteiden suuri lisääntyminen ja taloudellisen tilanteen vakava heikkeneminen johtaisivat todennäköisesti siihen, että asevoimat syrjäyttäisivät Rojas Pinillan. Tässä tapauksessa mahdollisen seuraajahallituksen luonteen ja linjauksen määrittelee lähes varmasti puolustusvoimat. Emme osaa arvioida, pystyisikö seuraajahallitus palauttamaan järjestykselliset poliittiset prosessit. 60. Rojas Pinilla on ilmoittanut, ettei piiritystilaa poisteta eikä vaaleja järjestetä hänen virkakautensa aikana. Nämä politiikat johtavat lähes varmasti poliittiseen kriisiin, kun presidentin virkakauden Päättyminen 7. elokuuta 1958 lähestyy. 61. Kommunistien vaikutusvallan lisäämisellä sissiliikkeessä voisi olla suuri poliittinen merkitys hyvin pitkällä aikavälillä, mutta ei ole todennäköistä, että kommunisteista voisi tällä tavoin tulla vakavasti otettavaa poliittisen vallan haastajaa Kolumbiassa tämän arvion mukaan. He saattaisivat kuitenkin saada aikaan poliittisia myönnytyksiä sissitoiminnan lopettamisen hintana, varsinkin jos ja kun muut poliittiset voimat kaataisivat Rojas Pinillan hallinnon. 62. Rojas Pinillan hallitus tai kukaan todennäköinen seuraaja ei todennäköisesti muuta Kolumbian politiikkaa, jonka mukaan se tekee tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa kommunismin vastustamisessa ja rauhan ylläpitämisessä pallonpuoliskolla. Kolumbia nousee lähes varmasti edelleen korkealle niiden Latinalaisen Amerikan tasavaltojen joukossa, jotka tukevat länsimaita Neuvostoblokkia vastaan Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kolumbian nykyinen pieni kauppavolyymi Neuvostoblokin kanssa todennäköisesti kuitenkin laajenee jonkin verran ja diplomaattisuhteet saattavat elpyä. Vaikka on epätodennäköistä, että Rojas Pinillan hallinto vetäisi tukensa kirkon protestanttisen toiminnan vastaiselta kampanjalta, on lähes varmaa, että Kolumbian ja Yhdysvaltojen väliset yleisesti ystävälliset diplomaattisuhteet ja läheiset taloudelliset siteet jatkuvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.